Aline Bock

Aline Bock

Aline on paitsi yksi Saksan parhaita lumilautailijoita ja moninkertainen Freeride World Tour -mitalisti, myös intohimoinen surffaaja, maastopyöräilijä ja kahvinjuoja. Lähtiessään reissuun hän pakkaakin CLIFFretkeilyautonsa täyteen erilaisia lautoja ja pyöriä – ja kahvinpapuja.

Aline, olet pian lähdössä kuudeksi kuukaudeksi reissuun Cliffin kanssa. Mutta sehän ei ole mitään uutta sinulle?

Ei todellakaan. Olen pienestä pitäen tottunut retkeilemään ja leiriytymään. Kun olin lapsi, emme lomilla perheen kanssa muuta tehneetkään. Enkä edes haluaisi mitään muuta. Hotellit eivät ole minun juttuni. Nautin siitä, että voin pysähtyä minne haluan. Sinne, missä on paras lumitilanne tai parhaat aallot – tai maisema tai ihmiset. Mutta ensimmäistä kertaa olen näin pitkään yksin reissussa, ja se on ihan uusi kokemus.

Muuten matkustat yleensä yhdessä kollegasi ja ystäväsi Lena Stoffelin kanssa. Teistä on tullut osa Sunlight-tiimiä.

Kyllä, se oli siinä vaiheessa, kun lähdimme Norjaan kuvaamaan elokuvaamme ”Way North”. Larrysta ja meistä tuli silloin nopeasti todella läheiset.

Larrysta?

Niin, sen nimen annoimme matkailuautollemme, vaikka en kylläkään muista miksi. Larrya rakastivat muutkin kuin me. Muistan vieläkin, kuinka olimme surffaamassa Norjan rannikolla, ja oli tosi kylmä. Pysäköimme Larryn kahden bussin väliin. Aluksi jotkut pojista katsoivat meitä vähän epäluuloisina, mutta meillä oli autossa kotoisa tunnelma ja paljon tilaa. Niinpä muutkin surffaajat tulivat kylmissään meille, lämmittelivät teen tai kahvin äärellä ja paljastivat samalla parhaat sisäpiirin vinkkinsä. Larry mursi jään – tai sai sydämet lämpiämään.

Oletko suunnittelut koko pitkän reissusi viimeistä yksityiskohtaa myöten?

En todellakaan. Tarkat suunnitelmat eivät minusta sovi ollenkaan road tripin henkeen. Pääasia on olla vapaa ja joustava. Kaikki urheiluvarusteet kulkevat mukanani: pyörä auton perässä ja neljä lautaa katolla. Sen verran tiedän, että aloitan Ruotsista. Islantiin matkustaisin todella mielelläni. Muuten sitten vain ajelen pitkin Ranskan, Espanjan, Portugalin ja Marokon rannikkoa. Mutta missä milloinkin olen, sitä en osaa ollenkaan sanoa. Haluan olla spontaani. Toivottavasti myös joitakin ystäviä liittyy toisinaan matkan varrella seuraamme. 

Larry vaihtui nyt siis Cliffiin – mitä pidät sen nimestä?

Pidän siitä oikeastaan todella paljon. En oikein tiedä miksi, mutta jostain syystä on kiva ajatella, että se on miespuolinen. Ehkä siksi, että se tuntuu jotenkin niin turvalliselta. Uskon, että kuuden kuukauden retkeilyautoreissuun mahtuu monenlaisia seikkailuja. Siksi onkin mukavaa ajatella, että Cliff on turvallinen tukikohtani tien päällä.

Mitä kuuntelet ajaessasi?

Äänikirjoja! Ja podcasteja. Ja luultavasti myös toisten retkismatkaajien Spotify-listoja…

Mitä matkalla on pakko olla mukana?

Pyrin pitämään matkatavarat minimissä, mutta pari kuvaa kulkee kuitenkin aina mukana. Ja olen ihan kahvifriikki. Niinpä pakkaan mukaan kaikki pelit ja vehkeet: kaikki kahvikoneeni, kahvimyllyn, maidonvaahdottimen, kahvipapuja...

Kuulostaa siltä kuin aikoisit perustaa kahvilan! Ja nimeksi tulee Café CLIFF?

Jaa-a (nauraa). Eihän sitä koskaan tiedä… Ehkä siitä tosiaan tulee kahvila-auto Café Cliff!