Michael Gebert

Michael Gebert

Hän on kotoisin yhdeltä Saksan kauneimmista alueista, Allgäusta — mutta on vain harvoin kotiseudullaan. Michael on tien päällä — tai ilmassa — liitovarjonsa kanssa kahdeksan kuukautta vuodessa. Hän on nähnyt maailman maita aina Etiopiasta Albaniaa niin maan kamaralta kuin ilmasta käsin.

Michael, olet kotoisin Oberallgäun seudulta Etelä-Saksasta – onko siellä niin kauheaa asua, että on pakko olla jatkuvasti matkoilla?

Ei, kaikkea muuta! Asuinpaikkani on toteutunut unelma – asun Bolsterlangissa vanhassa, itse remontoidussa maalaistalossa. Tosiasiassa käyn siellä kuitenkin usein vain pesemässä pyykit, sillä olen matkoilla noin kahdeksan kuukautta vuodesta.

Mistä se johtuu?

Olen aina ollut kiinnostunut näkemään ja kokemaan uusia asioita ja erikoisia juttuja. Se vain kuuluu luonteeseeni, ja ehkä juuri siitä syystä minusta tuli varjoliitäjä. Ylhäältä asiat näkee aivan toisella tavalla. Tylsä, mitäänsanomaton kaupunki voi näyttää ilmasta katsottuna todella erikoiselta ja jännittävältä. Niinpä lentämisestä ja matkustamisesta tuli työni. Yrityksemme ”Fly with Andy” on erikoistunut tavallisuudesta poikkeaviin lentokohteisiin.

Kuten esimerkiksi?

Kauneimpiin paikkoihin, joita eri mantereilta löytyy – Australian rannikolta Himalajalle asti. Myös Etelä-Amerikan maat, kuten Argentiina, Brasilia ja Kolumbia, ovat todellisia lentäjän unelmia. Lisäksi liikumme tietysti paljon myös Euroopassa Balkanilta Portugaliin.

Millä tavalla varjoliitäjä kokee kohdemaan?

Eri tavalla. Me sukellamme maahan ylhäältä käsin. Päädymme paikkoihin, joihin kukaan muu ei eksy, koska meidän kohteemme valikoituvat sen mukaan, missä on parhaat olosuhteet varjoliitämiselle. Esimerkiksi Etiopiassa lentäminen on todella intensiivinen kokemus. Kun laskeudumme, paikalle tulee aina ihmisiä ihmettelemään meitä, koska he eivät ole ennen nähneet mitään vastaavaa. Maa on köyhä, mutta kohtaamiset ihmisten kanssa ovat todella upeita. Rakastan myös esimerkiksi Balkanin maita. Ne ovat niin lähellä, mutta kuitenkin elämäntyyli on siellä aivan erilainen, ja sikäläinen vieraanvaraisuus on jotakin aivan uskomatonta.

Mitä reissussa pitää olla mukana?

Mieluiten niin vähän tavaraa kuin mahdollista. Eniten tilaa vievät tietenkin varusteet. Mukana on vähintään kaksi varjoa, usein enemmänkin, ja yleensä myös tandemvarjo. Valjaat, kypärät, vaatteita, hammasharja ja hammaslankaa. Siinä kai tärkeimmät.

Entä miltä liikkuvassa kakkoskodissasi näyttää?

No, useimmiten se on itse asiassa jonkinlainen kimppakämppä. Matkassa on mukana usein valokuvaaja ja yksi tai kaksi mies- tai naispuolista kollegaa.

Oho, siis todellakin kimppakämppä, tai sekakommuuni…

Niinpä, ja meno on sen mukaista… No, ei oikeasti. Todellisuudessa olemme tosi kunnollisia, varsinkin tiimimme tytöt, jotka ovat myös erittäin hyviä lentäjiä. Ja järjestyksen pidon suhteen olemme myös kaikki samanlaisia, eli toivottoman huonoja. Viidessä minuutissa paikka on aina kuin pommin jäljiltä. Toisin sanoen olemme autossa kuin kotonamme.

Matkailuauton hyviä puolia on siis se, että tavarat pysyvät tallessa, vaikka ovatkin hujan hajan?

Muun muassa. Lentämisessä sääolosuhteilla on suuri merkitys, ja sen vuoksi on tärkeää olla mahdollisimman joustava. Me liikumme hyvän sään perässä ja yövymme missä tahansa. Niinpä matkailuauto on tähän tarkoitukseen aivan täydellinen liikkuva koti. Toisinaan meillä on matkoillamme mukana kokonainen saattue liitovarjoilijoita omilla matkailuautoillaan.

Mihin päin silloin suuntaatte?

Esimerkiksi Sveitsiin, Kreikkaan, Sloveniaan, Kroatiaan, Bosniaan tai Albaniaan. Tai sitten Pohjoismaihin. Siellä me sitten ajelemme 12 auton letkassa pitkin maanteitä.

Haluaisitko erityisesti suositella joitakin kohteita?

Voi, vaikka kuinka monia. Rakastan Espanjan pohjoisosia. Pohjoisrannikon vuoristoseutu muistuttaa vähän Irlantia. Siellä on valtavan kaunista, ja vuoriston eteläpuolella on täysin asumattomia alueita. Tai sitten Albania: Siellä on huikeita maisemia, koskemattomia vuoristoseutuja ja äärettömän sydämellisiä ihmisiä.