Julia Mehner - SUNLIGHT Adventure Crew (FI)

Yksikään kalligrafi ei voisi piirtää kauniimpia kaaria lumeen. Julia Mehner on yksi Alppien herkimpiä ja ilmeikkäimpiä hiihtäjiä. Hän leikkii lumella – olipa kyse sitten kovaksi tampatusta rinteestä tai pehmeästä puuterista. Kesällä Julia pyöräilee, ja ympäri vuoden hän on matkalla SUNLIGHT-retkeilyautonsa kanssa…

Julia, olet alun perin kotoisin Saksan Erzgebirgestä, mutta nuorena alppihiihtotalenttina muutit etelään osallistuaksesi kansallisen harjoituskeskuksen kouluun Berchtesgadenissa. Asutko nyt Innsbruckissa, Itävallassa?

Kyllä, vaikka olen siellä harvoin, erityisesti kesällä. Silloin maailma vetää minua jatkuvasti puoleensa. Minulle matkustaminen on kuin tutustumista uusiin osiin itseäni – se inspiroi, tekee luovemmaksi ja avartaa näkökulmaani.

Avaat varmasti myös näkökulmia opinnoissasi…

Ehdottomasti. Olen juuri lopettelemassa arkkitehtuurin maisteriani. Minua kiehtoo alan monipuolisuus: uusien tilojen kuvitteleminen, tunnelmien luominen ja luova työskentely eri mittakaavoissa. Minulle arkkitehtuuri on tapa nähdä maailma, mutta myös auttaa muokkaamaan sitä.

Mistä tämä tutkimusmatkailun kaipuu syntyy?

Olen hiihtänyt kolmivuotiaasta lähtien. 19-vuotiaaksi asti kilpailin Saksan hiihtoliiton riveissä. Lapsesta saakka olen nähnyt paljon maailmaa – kilpailuja, leirejä, aina liikkeellä. Uskon, että tästä syntyy intohimoni tutkia ja kokea uusia asioita.

Kun hiihdät, on tunne hiljaisuudesta yhdistettynä nopeuteen. Miten se toimii?

Minulle hiihto yhdistää näennäisesti ristiriitaisia asioita: se tuntuu kuin leijuisit, mutta samalla tunnet painovoiman voimat. Kun linja toimii tai käännös onnistuu täydellisesti, pääset flow-tilaan, joka on täysin hiljainen. Voimakas, mutta rauhallinen.

Ja sitten on luonto: vuoret, avaruus, tuo ylevä laatu, joka saa tuntemaan itsensä pieneksi parhaalla mahdollisella tavalla. Siellä ulkona tunnen oloni vapaaksi. Tässä kiireisessä maailmassa, joka hukkuu numeroihin ja vertailuihin, löydän tasapainoni luonnossa. Vuoret muistuttavat minua, että olemme vain pieni osa jotain paljon suurempaa. Se antaa minulle juurevan rauhan.

Mikä vetää sinua puoleensa retkeilyssä?

Minulle retkeily on paluu olennaiseen: rauhaan, vapauteen ja yksinkertaisuuteen. Rakastan nukkua ulkona, oli se sitten vuorimajassa, teltassa, riippumatossa tai retkeilyautossa. Tämä yksinkertainen elämä siellä on harvinaista. Ei melua, ei häiriöitä, ei odotuksia. Vain luonto, hiljaisuus ja tunne, että kuuluu maisemaan. Retkeily saa minut hidastamaan ja muistuttaa, että tarvitset todella vähän tunteaksesi olevasi elossa.

Mitkä maisemat tuntuvat eniten kodilta?

Kaksi täysin erilaista maisemaa. Todennäköisesti ne kuvaavat minua parhaiten. Pohjoinen, erityisesti Skandinavia, antaa minulle uskomattoman rauhan. Se karu sää, loputon avaruus, voimakas ja valtava luonto. Tunnen oloni siellä suojatuksi. Se on rauhallista, avaraa, rehellistä. Ja hiihtämiseen tietysti unelma.

Etelä, erityisesti Etelä-Espanja ja Etelä-Italia, koskettaa minua aivan eri tavalla. Lämmin valo, meri rajattomana luonnonvoimana, erinomainen ruoka – ja Välimeren mentaliteetti kiehtoo minua. Tärkeintä on ystävyys, perhe ja yhdessäolo. Ihmiset määrittelevät itsensä vähemmän omistusten kautta ja vaikuttavat onnellisemmilta. Tämä keveys inspiroi minua. Uskon, että tarvitsen molempia: pohjoisen rauhaa ja etelän lämpöä.

Mitä luonto opettaa meille?

Että emme ole maailman keskipiste. Vuorilla, metsissä, meren äärellä numerot, odotukset ja vertailut katoavat. Jäljelle jää yhteyden ja aitouden tunne. Luonto muistuttaa meitä alkuperästämme, olennaisesta: olemme osa suurempaa kokonaisuutta, ja siitä syntyy rauha.

Mikä on paras retkeilyvinkkisi?

Aivan yksinkertaista: pidä kaikki mahdollisimman minimaalisena. Vähemmän on todella enemmän tien päällä – vähemmän painoa, vähemmän kaaosta, vähemmän häiriöitä. Mitä minimalistisempi varusteesi on, sitä enemmän tilaa jää sille, mikä todella merkitsee: rauhalle, luonnolle ja vapauden tunteelle.