Färsaaret: karut maisemat & maagiset hetket

IBEXin kanssa mystisten maisemien ja jyrkkien rannikkojen halki. Saksalainen ulkoilu- ja matkavalokuvaaja Long-Hong Huang (@long.explorer) tunnetaan vaikuttavista visuaalisista sommitelmistaan. IBEXimme kanssa hän lähti tutkimaan Färsaaria – ja palasi mukanaan tarinoita jylisevästä merenkäynnistä ja kuohuvista putouksista, huimaavista rannikkokallioista ja näkymistä, jotka saavat pään pyörälle.

Please accept marketing-cookies to watch the video. Cookie Settings

Skotlanti sijaitsee 400 kilometrin päässä linnuntietä, Islanti 470 km pohjoiseen ja Norja 630 km itään. Tanskasta – valtakunnasta, johon ne kuuluvat itsehallintoalueena – Färsaarille on 1 000 km. Lautalla matkaa kertyy kuitenkin huomattavasti enemmän. Kolme kalenteripäivää kuluu, ennen kuin 18 tuliperäistä saarta nousevat merestä auringonnousussa.

Lokakuu tuo mukanaan runsaimmat sateet – saaristossa, jossa on tilastollisesti vain noin 30 aurinkoista päivää vuodessa. Lämpötilat nousevat harvoin kaksinumeroisiin lukemiin. Miksi siis lähteä tähän Pohjois-Atlantin syrjäiseen kolkkaan juuri silloin? Tunteakseen itsensä todella eläväksi! Long-Hong Huangia vetävät puoleensa paikat, jotka ovat raakoja ja kesyttämättömiä.

Minua kiehtovat paikat, joissa maisemat ovat poikkeuksellisella tavalla vaikuttavia, joissa ääripäät kohtaavat. Se tarkoittaa minulle karuja pohjoisia alueita vuonoineen, jyrkkine kallioineen ja korkeuksissa kohoavine vuorineen, loputtomia aavikoita sekä tiheitä viidakoita, jotka vaikuttavat läpipääsemättömiltä mutta kuhisevat elämää.

Färsaarten maisemat muistuttavat Islantia tai Skotlantia, mutta ne ovat paljon pienempiä, ja luonto koetaan siellä täysin eri tavalla. Saaret ovat kompakteja ja lähellä toisiaan, joten niiden välillä on helppo liikkua nopeasti. Jokaisella on oma luonteensa, ja jokaisella löytyy niin paljon vaikuttavia paikkoja ja näkökulmia, että tekisi mieli pysähtyä viiden minuutin välein ihailemaan maisemia.

Sade paisuttaa vesiputouksia. Jyrkkinä, voimakkaina ja mahtavina ne syöksyvät alas vuorenrinteitä, pauhaten kilpaa meren kanssa.

Fossá Streymoylla on saarten suurin monitasoinen vesiputous. Kiipeämme polkua pitkin yläosalle, kunnes seisomme aivan tämän valtavan vesiseinän edessä. Kohina on niin voimakas ja intensiivinen, että maa tärisee, ja hieno sumu kastelee sinut läpimäräksi muutamassa minuutissa. Tunnet valtavan voiman – ja oman pienuutesi siinä hetkessä.

Lokakuussa Färsaarilla on tuskin lainkaan turisteja. Syvät ruskeat sävyt sulautuvat hehkuvan vihreään ruohikkoon. Lampaat tuodaan alas laitumilta.

Ihmisiä kohtaa harvoin. Minulle se välittää perustavanlaatuisen vapauden tunteen. Viidessä minuutissa olet pois pienestä pääkaupungista ja keskellä vuoria. Ei puita, villi avaruus, avoin meri. Lähemmäs luontoa on vaikea päästä.

Mystinen taika läpäisee Färsaaret ja ympäröi sinua yhtä jatkuvasti kuin pilvet.

Ikään kuin maisemaan siveltäisiin, perinteiset puiset talot nurmikattoineen nousevat esiin. Maisema kuin fantasiaelokuvasta. Mystinen taika läpäisee Färsaaret ja ympäröi sinua yhtä jatkuvasti kuin pilvet.

Mutta Färsaaret ovat myös ”ehkä-maa” – sää on yksinkertaisesti arvaamaton. Siksi kannattaa lähteä liikkeelle myös myrskyisessä sadesäässä. On hyvät mahdollisuudet, että taivas kirkastuu – vaikka vain hetkeksi. Viimeisinä päivinämme pilvet todella väistyivät ja Trælanípan kallioilta Vagarilla avautui surrealistinen näkymä merelle ja järvelle – sekä kilometreittäin kallioita koilliseen. Siellä koimme yhden uskomattomimmista auringonlaskuista, jota seurasi revontulet. Ikään kuin tämä mystinen maailma olisi säästänyt meille jäähyväislahjan…