Ride Europe Sunlight CLIFFillä: Roadtrip Espanjaan & Portugaliin

Luis Gerstner on maastopyöräilijä, YouTubettaja, vaatebrändin perustaja, huipputyyppi ja seikkailija, jolla on yksi tavoite: “pysäköidä matkailuajoneuvonsa aivan hullun hienoon merenrantaspottiin.” Tässä matkapäiväkirjassa selviää, toteutuiko unelma – ja mitä bikeparkkeja hän matkallaan kolusi.

6 500 kilometriä Sveitsin, Ranskan, Espanjan ja Portugalin halki – ja takaisin. Mukana vaihtuvaa seuraa: ystäviä, tyttöystävä, nopeat moikat lomaileville vanhemmille, 5 bikeparkia, 7 päivää surffia ja 1 häät neljässä viikossa. “Kyllä tämä onnistuu,” ajattelin. Ja se onnistui. Reissusta tuli täysi menestys (ja vielä suunniteltua useampi bikepark)!

Spontaani startti

Alku meni vähän sattumalta. Mutta niin retkeilyreissut usein menevät – ja juuri siksi ne ovat siistejä. Meinasin aloittaa Churin bikeparkista, mutta se oli toukokuussa vielä kiinni. Suuntasin siis suoraan Ranskaan kohti EVO Bikeparkia. Matkalla näin pienen hiihtokylän laidalla pyöräilijöitä täysissä downhill-varusteissa – uteliaisuus iski. Kysyin, missä siellä ajetaan, ja sain vinkin Montclar Trailsista. Spontaanisti päätin poiketa sinne – ja vietin huikean päivän Montclarin pienessä mutta tunnelmallisessa bikeparkissa.

Please accept marketing-cookies to use this function.Cookie Settings

Eeppistä: Euroopan Rampage-maasto

EVO on legendaarinen bikepark Digne-les-Bainsin lähellä, Provencessa. Minulla kävi tuuri – törmäsin siellä Freiburgista tulleeseen kuskiin. Näillä reissuilla ei ole kivaa olla yksin, se voi olla vähän kuumottavaa. Mutta nyt oli joku, joka esti tekemästä ihan tyhmiä juttuja. Meillä oli hauskaa EVO:ssa, ja siitä jatkettiin muutaman kilometrin päähän Les Terres Noiresiin – eli Mustille Maille. Se on yksi Euroopan kuuluisimmista freeride-spoteista, ja mä olin pitkään haaveillut näkeväni sen. Ja mitä voin sanoa? Visuaalisesti paikka on aivan mieletön. Ihan kuin minikokoinen musta Utahin Rampage. Insta-video siitä lähti ihan käsistä…

Yksi satunnainen pysähdys lisää

Jossain päin Espanjaa – tarkemmin sanottuna noin 40 kilometriä Barcelonasta pohjoiseen – löytyy La Sorrera. Kuulin tästä bikeparkista ihan sattumalta ja päätin piipahtaa. En tiennyt yhtään, mihin mennä, joten kävelin paikalliseen pyöräkauppaan ja kysyin. He totesivat vain: “Totta kai, meillä on shuttle!” Noustaan vanhalla pakulla vuorelle – ja rinteillä kulki tosi makeet trailit. Oli jotenkin erityistä ajaa pienessä porukassa tällaisessa paikassa, aivan Barcelonan kupeessa.

Ilmaan, kiitos!

4 Riders Bike Park oli ollut bucket listilläni jo kauan. Se sijaitsee Pohjois-Kataloniassa, Andorran suuntaan. Maisemat on henkeäsalpaavat – ja sain parkkeerattua CLIFFin suoraan bikeparkin viereen. Ihan yksin. Täydellinen camping-spot. Olin taas onnekas: parkki oli oikeastaan suljettu, mutta viisi sveitsiläistä oli varannut sen yksityisesti. Pääsin heidän mukanaan high speed -hyppylinjoille – ja se oli huikeaa. Paljon airtimea, ja parkissa oli tosi rento meininki.

Please accept marketing-cookies to use this function.Cookie Settings

Rakkautta ensisilmäyksellä

Käänny oikealle. Aja kymmenen minuuttia mäntymetsän halki, ja yhtäkkiä olet ison villan pihassa – uima-altaalla tietenkin. Tervetuloa La Fenasosaan. Tämä bikepark sijaitsee valtavalla yksityisellä tilalla luonnonpuistossa Alicanten lähellä. Ja se oli jotain ihan muuta. Polut, maisemat, fiilis – kaikki oli next level. Ja hinnat myös. Parkkeeraus suoraan villan taakse 5 eurolla, olut maksoi euron ja lounas oli herkullinen. Paikan porukka oli superleppoisaa ja eli omassa bike-yhteisössään kuin jossain toisessa maailmassa. Ja ne trailit… En oo koskaan ajanut mitään noin upeaa. Ei jarrupatteja missään. Maa on jotenkin erityistä, ja se on kovetettu vedellä rakennusvaiheessa. Ajaminen oli kuin silkkimatolla.

Tässä se on!

Kävin moikkaamassa vanhempiani, jotka olivat leirillä Espanjassa, ja sen jälkeen hain kaverin Madridin lentokentältä – ja lähdimme suoraan Portugalin rannikolle. Surffi ei kyllä onnistunut yhtään. Mutta Ericeiran ympäristössä oli aivan sairaan upeita leiripaikkoja. Ihan yksin, kallion reunalla, meri edessä. Kun avaat CLIFFin takaluukun ja näet suoraan horisonttiin, ei voi muuta kuin huokaista: tässä se on.

Elä kuin jumalat Ranskassa

Miten täyttää kuukausi? Hain tyttöystäväni Marseillesta, ja menimme häihin viinitilalle lähelle Avignonia – itse harjoittelin bestman-puheen CLIFFin sisällä… Sen jälkeen suunnattiin takaisin meren rannalle Cassisiin.

Jyrkät kalliorannat, hieno hiekka, turkoosi meri – näytti ihan Filippiineiltä. (Pieni vinkki: viralliset leirintäalueet tai valvotut parkkipaikat on ehdoton juttu näillä rannikoilla!)

Jyrkkä päätös

Les 2 Alpes oli viimeinen bikepark listalla. Se on klassikko: Euroopan ensimmäinen Crankworx-kohde ja yli 130 kilometriä polkuja. Ja korkeus! 960 metristä aina 3200 metriin asti. Parkkeerasimme CLIFFin aivan ylös gondoliaseman tasolle. Tie ylös oli vähän hurja, mutta paikka itsessään oli unenomainen.

Viimeinen haaste: Black Garden – Les 2 Alpesin tuplamusta linja. Jyrkin reitti, mitä olen koskaan ajanut. Ei ollut helppoa pysähtyä – jarrut melkein hehkuivat! Mutta fiilis sen jälkeen… ihan euforinen. Ja sitten tuli haikeus – oli aika palata kotiin ja sanoa hyvästit CLIFFille.